Yhteinen tehtävämme

Timo Syrjälä | 21.1.2018 22.30

Jeesuksen seuraajilleen antama ihmeellinen lupaus: "vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka", sisälsi myös tehtävän. Tuon tehtävän toteuttaminen tulee olla edelleen niin ajankohtainen, että me kaikki joudumme kysymään sen edessä: ”Millainen on minun osuuteni siinä?”

Ei ole niin, että tehtävä olisi annettu vain joillekin, vaan Jeesus alusta alkaen antoi sen kaikille seuraajilleen. Eiväthän opetuslapsetkaan todenneet, että osa heistä jää katsomaan sivusta, kuinka Pietari tai Johannes ”hoitaa hommat”.

Kukin omalla paikallaan

Yhteisen tehtävän suorittaminen on kuin joukkuepeliä parhaimmillaan. Joukkue tarvitsee yksilöitä onnistuakseen, mutta joukkueurheilussakaan eivät pelkät yksilöt vielä tee hyvää joukkuetta. Jalkapalloa aikoinaan nuorena harrastaneena tiedän, ettei joukkueessa tarvita ainoastaan hyökkääjiä, vaan oman pelipaikkansa tiedostavia kenttäpelaajia ja maalivahti. Jokainen siis hallitsee oman roolinsa joukkueessa siihen sitoutuen. Paraskin hyökkääjä on heikko puolustaja puhumattakaan jos hänet erehdytään laittamaan maalivahdiksi! On korvaamattoman tärkeää, että joukkueessa on pelaajia jokaiselle pelipaikalle ja joukkue osaa myös ”pelata tiiminä” saavuttaakseen tavoitteensa.

Sama ajatus pätee meihin seurakunnassa. Me olemme joukkueena toteuttamassa Jeesuksen meille antamaa yhteistä tehtävää. Emme saavuta tavoitetta, jos kaikki pelaamme samalla paikalla tai vielä vähemmän, jos viihdymme vain sivustakatsojina vaihtopenkillä. Emme myöskään saavuta sitä, jos jääräpäisesti pelaamme yksin, suostumatta pelaamaan yhdessä toisten kanssa. Jos siis mielimme saavuttaa meille annetun tavoitteen eli viedä evankeliumi aina "maan ääriin saakka", on meidän täytettävä tehtävä "yhteen hiileen puhaltaen”.

Kaikki yhdessä

Tällä tavoin jokainen saa olla mukana juuri sillä tavalla, mihin Pyhä Henki on hänet kutsunut ja varustanut. Myöskään kenenkään taakka ei käy ylivoimaisen raskaaksi, eikä kukaan joudu paikkaamaan toisen "pelipaikkaa" eli tekemään niitä asioita, joihin häntä ole varsinaisesti kutsuttu. Paavali kirjoittaa tästä periaatteesta mm. Room. 12:4-8, Ef. 4:16 ja 1 Kor. 12:12, 27. Luettelot tehtävistä eivät ole kaikenkattavia, vaan hän luettelee esimerkkinä muutamia kirjeiden vastaanottajien heti helposti tunnistettavissa olevia tehtäviä. Merkityksellistä on, että tehtävät ovat tärkeä osa yhteistä tehtäväämme. Jos jokin jää tekemättä, kärsii siitä toiset tehtävät ja koko yhteinen tavoite. Kukin käyttäköön saamiansa lahjoja parhaan ymmärryksensä sekä ennen kaikkea uskonsa mukaan. Jos tuntuu siltä, ettei sitä uskoa ole, pyydetään sitä Jeesukselta lisää. On suurta Jumalan armoa saada palvella häntä!

Kun sydän sykkii Jeesuksen antamalle tehtävälle, on myös helpompi ymmärtää ja antaa anteeksi "kanssapelaajalle" hänen virheensä sekä puutteensa - me kaikkihan olemme sittenkin edelleen vain ihmisiä. Hyvä "seurakuntajoukkue”, ponnistelee aidosti heidän Mestarinsa antaman tehtävän toteutumiseksi aina Pyhän Hengen ohjauksessa. Yhdessä me jaamme onnistumiset ja epäonnistumiset. Jokaista meitä tarvitaan – kaikkia yhdessä!

Toivotamme Merjan kanssa sinulle armotäyteistä ja siunausrikasta vuotta 2018!

Aiheet: Jumalanpalvelus